”Meillä ei ole pölyä.”
Tämä on yksi yleisimmistä lauseista, jonka kuulemme aloittaessamme kartoituksen uudessa kohteessa.
Lause kuuluu yhtä lailla teollisuushallissa, autokorjaamolla, varastossa, liikekiinteistössä, koulussa, liikuntahallissa kuin toimistorakennuksessakin. Arvio perustuu yleensä siihen, mitä nähdään päivittäin lattiatasolta käsin. Tilat näyttävät siisteiltä, pinnat ovat puhtaat ja yleisilme on kunnossa.
Silloin on helppo ajatella, ettei pölyä ole.
Todellisuus on kuitenkin usein aivan toinen.
Pöly ei katoa – se vain vaihtaa paikkaa
Pölyä syntyy jatkuvasti kaikissa rakennuksissa. Ihmiset tuovat sitä sisään kengissään ja vaatteissaan. Tuotteista, materiaaleista ja pakkauksista irtoaa hiukkasia. Koneet, laitteet, tuotantoprosessit sekä ilmanvaihto liikuttavat pölyä rakennuksen sisällä päivästä toiseen.
Lattiat puhdistetaan yleensä säännöllisesti, mutta pöly ei jää sinne. Ilmavirrat nostavat hienojakoiset hiukkaset ylöspäin, missä ne vähitellen laskeutuvat rakenteiden päälle.
Ajan mittaan pölyä kertyy valaisimille, johtokouruihin, sähköhyllyille, ilmanvaihtokanaville, kattoristikoihin, putkistoihin, ilmaverhoihin, parville, koneiden päälle sekä muihin vaikeasti saavutettaviin rakenteisiin.
Juuri näitä alueita kutsutaan ylärakenteiksi – ja juuri siellä pöly viihtyy parhaiten.
Näkymätön ei tarkoita olematonta
Yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä liittyy siihen, että pölyä arvioidaan vain silmin nähtävien pintojen perusteella.
Jos lattia näyttää puhtaalta, moni olettaa koko kiinteistön olevan puhdas.
Todellisuudessa merkittävimmät pölykertymät löytyvät usein paikoista, joita ei nähdä ilman nostinta, henkilönostinta tai muuta turvallista tarkastusmenetelmää. Rakennus voi näyttää erinomaisen siistiltä, vaikka sen ylärakenteisiin olisi kertynyt vuosien aikana huomattava määrä pölyä.
Olemme kohdanneet kohteita, joissa pölyä ei ollut poistettu korkeista rakenteista viiteen, kymmeneen tai jopa kahteenkymmeneen vuoteen. Usein syynä ei ole välinpitämättömyys, vaan yksinkertaisesti se, ettei pölyn kertymistä ole havaittu.
Kun sitä ei nähdä, sen olemassaoloa ei osata epäillä.
Mitä kartoituksissa yleensä löytyy?
Kartoituksia tehdessä löydämme säännöllisesti pölyä paikoista, joihin arjen siivous ei ulotu.
Johtokourujen päälle voi olla kertynyt useiden senttimetrien pölykerros. Ilmanvaihtokanavien yläpinnat saattavat olla kauttaaltaan pölyn peitossa. Kattorakenteiden päällä voi olla laajoja alueita, joita ei ole koskaan puhdistettu rakennuksen käyttöönoton jälkeen.
Teollisuuskohteissa pölyä kertyy usein tuotantolinjojen yläpuolelle ja teknisiin rakenteisiin. Varastoissa sitä löytyy hyllystöjen päältä ja kattorakenteista. Korjaamoissa pölyä ja likaa kertyy valaisimien, nostimien sekä ilmanvaihtojärjestelmien yhteyteen. Julkisissa kiinteistöissä, kuten kouluissa ja liikuntatiloissa, pölyä löytyy usein ilmanvaihdon, valaisimien ja kattorakenteiden ympäriltä.
Lähes aina löydökset yllättävät kiinteistön käyttäjät.
Miksi pölykertymät ovat merkityksellisiä?
Pölyä ei kannata ajatella pelkästään siisteyskysymyksenä.
Ensimmäinen näkökulma on sisäilma. Rakenteisiin kertynyt pöly voi vapautua takaisin hengitysilmaan esimerkiksi ilmanvaihdon, lämpötilavaihteluiden, huoltotöiden tai päivittäisen toiminnan seurauksena.
Toinen näkökulma liittyy laitteisiin ja tekniikkaan. Pöly kuormittaa ilmanvaihtolaitteita, jäähdytysjärjestelmiä, ilmaverhoja sekä sähköisiä laitteita. Pitkään jatkuessaan pölykertymät voivat heikentää laitteiden toimintaa ja lisätä huollon tarvetta.
Kolmas näkökulma on turvallisuus. Suuret pölykertymät lisäävät rakennuksen palokuormaa. Erityisesti sähköasennusten, valaisimien, moottoreiden ja muiden lämpöä tuottavien laitteiden läheisyydessä pölyn määrään kannattaa kiinnittää huomiota.
Todellinen tilanne selviää vain tarkastamalla
Pölytilannetta ei voi arvioida luotettavasti pelkästään maantasolta.
Rakennuksen todellinen puhtaustaso selviää vasta silloin, kun myös korkeiden rakenteiden kunto tarkastetaan. Monessa kohteessa havaitaan, että pölyä on huomattavasti vähemmän kuin pelättiin. Toisissa taas löydetään merkittäviä kertymiä, joista ei ollut aiemmin mitään tietoa.
Molemmissa tapauksissa lopputulos on arvokas, koska päätökset perustuvat faktoihin eikä oletuksiin.
Siksi lause ”meillä ei ole pölyä” kannattaa nähdä lähtökohtana, ei johtopäätöksenä.
Useimmiten pölyä kyllä on. Kysymys kuuluu vain, missä sitä on, kuinka paljon sitä on kertynyt – ja milloin sitä on viimeksi käyty katsomassa siellä, minne arjen katse harvoin yltää.