Paineilmapuhallus vaikuttaa ensi ajatuksella tehokkaalta menetelmältä korkealla sijaitsevien rakenteiden puhdistamiseen. Pöly irtoaa nopeasti myös vaikeasti saavutettavista kohdista, eikä jokaiseen rakenteeseen tarvitse päästä fyysisesti käsiksi.
Yläpölyjen puhdistuksessa tavoitteena ei kuitenkaan ole ainoastaan irrottaa pölyä pinnalta. Olennaista on poistaa kertynyt pöly tilasta mahdollisimman hallitusti ja estää sen tarpeeton leviäminen ympäröiville pinnoille ja sisäilmaan.
Tässä on paineilmapuhalluksen keskeinen haaste.
Pöly koostuu erikokoisista hiukkasista, jotka käyttäytyvät ilmassa eri tavoin. Suuremmat ja raskaammat hiukkaset laskeutuvat suhteellisen nopeasti, mutta hienojakoisempi pöly voi kulkeutua ilmavirtausten mukana huomattavasti kauemmas puhdistettavasta kohdasta. Kun pitkään rakenteiden päällä ollut pöly irrotetaan voimakkaalla ilmavirralla, siitä muodostuu hetkellisesti ilmaan suuri määrä pölyä.
Osa päätyy lattialle, josta se voidaan myöhemmin poistaa. Osa voi kuitenkin laskeutua uudelleen muille rakenteille, hyllyille, koneiden ja laitteiden päälle tai muille jo puhdistetuille alueille. Tällöin rakenne, johon puhallus kohdistettiin, voi näyttää puhtaalta, vaikka pölyä ei tosiasiassa ole poistettu tilasta.
Tämän vuoksi pölyn irrottaminen ja pölyn poistaminen on syytä erottaa toisistaan.
Pöly pyritään ottamaan talteen siellä, missä se irrotetaan
Kuivan irtopölyn poistossa yksi keskeisistä menetelmistä on imurointi, jossa pöly pyritään keräämään talteen mahdollisimman lähellä puhdistettavaa pintaa.
Korkeiden rakenteiden kohdalla tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi HEPA-suodatetulla imurijärjestelmällä ja korkealle ulottuvilla teleskooppivälineillä. Rakenteesta ja kohteesta riippuen työskentely voidaan tehdä myös henkilönostimelta.
Menetelmän etuna on pölyn hallinta. Pöly irrotetaan pinnasta ja ohjataan saman työvaiheen aikana imujärjestelmään sen sijaan, että se vapautettaisiin ensin ympäröivään ilmaan ja kerättäisiin vasta myöhemmin muilta pinnoilta.
HEPA-suodatuksen tehtävänä on puolestaan erottaa imurin läpi kulkevasta ilmasta erittäin pieniä hiukkasia ennen ilman palautumista takaisin työskentelytilaan. Pelkkä tehokas imu ei siis ratkaise pölynhallintaa, vaan myös käytettävän suodatuksen on sovelluttava käsiteltävään pölyyn ja työympäristöön.
Menetelmä valitaan aina kohteen mukaan
Paineilmaa ei silti voida yksiselitteisesti määritellä vääräksi puhdistusmenetelmäksi. Sille on käyttökohteita esimerkiksi rakenteissa, joihin imurointivälineellä ei päästä tai joissa likaa ei saada riittävästi irtoamaan pelkällä imulla.
Tällöin ratkaisevaa on se, miten irtoava materiaali hallitaan. Paineilman käyttö yhdessä kohdepoiston, imuroinnin, alueen eristämisen tai muun pölynhallinnan kanssa on eri asia kuin suurten ylärakenteiden avoin puhaltaminen tilaan.
Menetelmän valintaan vaikuttavat myös poistettavan materiaalin ominaisuudet. Kuiva irtopöly, rakennuspöly, kuitumainen materiaali, rasvainen pöly ja tuotantoprosesseissa syntyvät epäpuhtaudet eivät käyttäydy samalla tavalla eikä niitä ole tarkoituksenmukaista puhdistaa samalla menetelmällä.
Myös ympäröivä tila asettaa omat vaatimuksensa. Tuotantotilassa, varastossa tai myymälässä voi olla koneita, elektroniikkaa, tuotteita, pakkauksia ja muita pintoja, joille pölyn hallitsematon leviäminen ei ole toivottavaa. Puhdistustapa on siksi suunniteltava kokonaisuutena eikä pelkästään sen perusteella, millä menetelmällä näkyvä pöly saadaan nopeimmin irti.
Yläpölyjen puhdistuksessa työn onnistumista ei lopulta ratkaise se, kuinka nopeasti pöly saadaan pois palkin, putken tai kaapelihyllyn päältä.
Ratkaisevaa on, miten pöly irrotetaan, miten sen leviäminen hallitaan ja miten se saadaan kerättyä pois tilasta.
Tästä syystä paineilmapuhallus ei yleensä yksinään ole ensisijainen menetelmä laajojen yläpölyjen poistamiseen. Puhdistuksen tavoitteena ei ole siirtää pölyä korkealta alas, vaan poistaa se hallitusti.